KARUSSA JA KOTONA

Meillä oli viikko sitten kristallihääpäivä. Viisitoista vuotta sitten lupasimme maistraatissa sietää ja toisaalta tukea toisiamme myötä ja vastamäessä. Molempia mäkiä on riittänyt niin kuin vuoristoradassa ikään, unohtamatta vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hääpäivä valittiin aikoinaan siten, että isännänkin olisi se mahdollista muistaa. Mikä päivämäärä siis on mies-ihmisellekin mahdollinen muistaa? No, oma syntymäpäiväpä tietenkin. Meillä ei oltu kuitenkaan niin suoraviivaisia. Vuosipäivämme on miehen syntymäpäivä takaperin eli kuukausi ja päivä käänteisessä järjestyksessä. Täytyy sanoa, että hyvin toiminut tuo muistisääntö. Yleensä on muistanut. Tänä vuonna vasta edellisenä viikonvaihteena tekemämmä pikkuinen piipahtaminen Szidonian linnahotellissa loi isännälle pienen paineen, kun jotenkinhan se olisi laitettava paremmaksi tämä kristallihääpäivänvietto kuin ihan normi viikonlopun. Edes yritettävä. Etsiskelimme Szidonian tyyppisiä paikkoja, mutta jouduimme toteamaan, että täyttä on...

Olen koiraihminen, mutta paremman puutteessa kelpaa kissakin silitettäväksi. Tai oikeastaan mikä tahansa karvainen elukka. Pápassa asuva suomalainen perhe otti jokunen viikko sitten pari kattia lemmikeikseen ja niitä olen käynyt rapsuttelemassa. Samalla olen toki tavannut ihmisiä ja seurustellutkin vähän. Tässä kohtaa elämää meillä ei ole niin sanotusti hankittuja lemmikkejä, mutta kaikenlaista elävää seurattavaa löytyy onneksi pihalta ja toisinaan myös sisältä.  Tämä on rukoilijasirkka. Se löytyi takan viereltä tarrautuneena kynttilänjalkaan. Internet tietää kertoa, että niitä on maailmassa yli kaksi tuhatta erilaista lajia. Suurin osa niistä on trooppisia eläimiä, mutta esiintyy niitä subtrooppisillakin alueilla. Mistä lie tämä soittaja tullut meille. Ehkä ostamieni ulkolaisten ruusujen mukana. Tämä kaveri ei kylläkään mitään soitellut, niin kuin sirkkojen kuuluisi viulujaan vinguttaa, vaan oli ihan hiljaa. Siksi en sitä huomannut kuin vasta siivouspäivänä pölyjä pyyhkiessäni. Ta...

Otsikon sanonta ei ole kovin ominaista meidän tavalle toimia. Reissuun lähtiessä on yleensä tarkka suunnitelma, että mistä ja minne ja miten mennään, missä yövytään ja niin edespäin. Tavoistamme poiketen heittäydyimme hetkeksi fiiliksen vietäväksi. Seikkailu se on, mikä kannattaa. Tällä kertaa kannatti. Elokuu oli vielä sellaista aikaa, että raja tuonne Itävaltaan oli auki. Meillä ei ole ollut kova hätä ja huoli siitä, ettemme ole päässeet kokoaikaisesti reissaamaan Unkarin rajojen ulkopuolelle. Unkarissa itsessäänkin on paljon mielenkiintoista nähtävää ja meidän on ollut hyvä olla myös kotona. "Viisaan naisen" keittiössä on taulu, jossa sanotaan: "borta bra, hemma best" . Kodista kannattaa rakentaa sellainen, että siellä on ihmisen hyvä olla, ja että sinne on matkalta hyvä palata. Suomen luonnon päivänä vierailimme suunnitellusti Neusiedler See-seewinkelin luonnonpuistossa. Järvi ja laaja puistoalue sijaitsevat tästä meiltä maltillisen ajomatkan päässä molemmin pu...