KARUSSA JA KOTONA

  Ennen reissua ilmenneistä haasteista huolimatta kaikki neljä ilmaantuivat lentokentälle. Kaikki pääsimme turvastakin läpi, vaikka Eijan ja Nellan oli nostettava securityn muijan käskystä paidan helmojansa huumetestiä varten. Siinä minulla sydän vähän hypähti. Mistä minä niistä kahdesta voisin tietää, millaisia puutereita ovat mukaansa pakanneet, kun en ole aiemmin kanssaan reissannut. Huh huh. Kyse oli onneksi vain rutiininomaisesta pistotarkastuksesta. Lento nousi ja laskeutui ajallaan, varhain torstaiaamuna. Riikan kentällä julkisen liikenteen biljet automat oli kaput . Bussilippuja myytiin myös kentän kioskissa, joka aukesi sopivasti minuuttia ennen bussin lähtöä. Reija juoksi edeltä sujauttaen jalan bussin oven väliin, niin ei se kuski ilennnyt lähteä liikenteeseen ennen kuin kaikki olimme kyydissä asianmukaiset matkaliput taskussa. Kuski tyytyi vain mulkaisemaan meitä viimeisenä bussiin ehtineitä. Riikan kaupungissa olimme ennen sitä kellonlyömää kuin myyvät skumppaa taikka...

Viime syksynä Nella kehaisi töissä hankkineensa itselleen ja Eijalle halvat lentoliput Tampereelta Riikaan ja houkutteli Reijaa ja minua följyyn. Koska emme ole Reijan kanssa kilpailuhenkisiä, emmekä yllytyshulluja, niin siinä meni vähän kauemmin kuin ne Nykäsen Matin kuuluisat seitsemän sekuntia, mitkä tarvittiin, että hän avioliittoneuvojana sai suhteen kuin suhteen päin persettä, vaikka siihen saakka kaikki olisi ollut hyvin. Meillä meni Reijan kanssa kolme minuuttia, kun sitten oli matkaliput meilläkin. Osa ajasta menee kyllä hitaan pankkiyhteyden piikkiin.   Montaa päivää emme malttaneet antaa matkakuumeen viiletä, kun oli lentolippujen lisäksi majoituskin varattuna. Nella ehdotti majoitusalueeksi vanhaa kaupunkia, emmekä muita vaihtoehtoja edes harkinneet. Majoituspaikan lisätiedoissa oli tosin maininta, ettei saa bilettää (juhlat/tapahtumat on kielletty). Toisaalta mainostivat mukavuudet osiossa, että ihan naapurissa on kyllä tekemistä: pubikierrokset. Avot! Sehän sopii! Jat...