Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2020.

Barokkipuutarhan lumoissa

Kuva
Barokin taidesuuntaa voi kuvata sanalla mahtipontinen. Vaikka Amadé Bajzáth Pappenheim chateaun puutarha nukkuu Ruususen unta ja osa puistokokonaisuudesta on kylän laajentuessa jäänyt rakentamisen alle, on mahtipontisuus edelleen läsnä. Moni mieltää barokkipuutarhan aidatuksi alueeksi, missä piirun tarkat geometriset muodot ja symmetria halaavat toinen toistaan. Sitä se osin onkin: kissanpissalle haisevia ja muotoon leikattuja buxuc:ia häikäisevän valkea sora seuranaan. Barokkipuutarha on paljon muutakin. Yksi tärkeimmistä puutarhan elementeistä on kaukomaisema, joka avautuu puiston yläterassilta. Barokkipuutarhan laidoille kuuluu vapaammin kasvavat puustoiset alueet. Sielläkään puut eivät kasva sattumanvaraisesti, eikä polut ole vain elukoiden ja lehmipaimenien sinne tallomia, vaan kaikki on jämptin suunnitelman mukaista.   Vielä 1900-luvun alussa, toiseen maailmansotaan saakka, on Pappenheimin puutarha kukoistanut ylenpalttisine koristeluineen kymmenien ammattitaitoisten puutarh...

Kuka uskoo kummituksiin?

Kuva
Minä uskon! Yövyin juuri linnassa, missä kummitukset pörräävät pitkin yötä ja päivää. Ensin vähän taustaa tarinalle. Meillä lapsuuden kodossa kummitteli. Monesti sattui niin, että Isä ei löytänyt etsimäänsä edes Äidin avulla. Ja kun Röökinätkä än (Isän nimitys tyttärilleen) eivät mitään tunnustaneet, niin jotain kummaahan siellä Kukkatiellä sattui ja tapahtui. Puhumattakaan Saksalan kartanon maita halkovilla kujanteilla iltahämärissä. Siellä varmasti oli jotakin kummaa, eikä sinne kannattanut mennä lainkaan, pimeällä. Sitä mieltä Äitikin oli. "Kyliltä" kotiin matkan varrella oli Työvis ja sitä vastapäätä huvila. Siellä huvilassa nyt ainakin kummitteli ja kummittelee uskoakseni edelleen. Kummaa tapahtumaa todistivat aikanaan Mummo ja Pappa huvilassa asioidessaan: viereisessä huoneessa alkoi lattia narista kenenkään siell ä kuitenkaan olematta ja kulkematta, ja sitten keinutuoli kiikkui itseks een! Tutustuin viime vuoden Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa hurm aavaan mieh een,...

Uuden alussa

Kuva
Blogini on ollut jo pitkään aloittamista vaille valmis. ÄN-YY-TEE NYT! Sokka irti! Vielä ehdit suojaan. Muutin mieheni perässä Unkariin viettääkseni vuoden verran sapattivapaata. Olen tai en tällaisen mahdollisuuden ansainnut, sellaisesta nyt kuitenkin nautin - koronan rajoissa. Meidän kaikkien elämä muuttui alkuvuodesta. Siirryttiin etätöihin ja -opintoihin, oli huolta läheisten kuin omastakin terveydestä, ulkomaan reissut peruuntuivat jne. Siinä samassa myös minun muutto Suomesta Unkariin tapahtui alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ja viivästyen. Lento toisensa jälkeen peruuntui ja erilaisia lupalappuja täytyi anoa ennen perille pääsyä. Alkoi jo usko loppua, että noinko se kuluu sapattivuosi eri maissa puoliskon kanssa asuessa. Mutta niin siinä sitten kävi, että pääs laevale, eikun Unkariin. Sillä tapaa onnistuin aivan täydellisesti muuton ajoituksessa, että pääsin nauttimaan täydet kaksi viikkoa kotikaranteenia ennen kuin käytänteestä sitten jo luovuttiin. Poliisi kävi päivittäi...