Uuden alussa

Blogini on ollut jo pitkään aloittamista vaille valmis. ÄN-YY-TEE NYT! Sokka irti! Vielä ehdit suojaan.

Muutin mieheni perässä Unkariin viettääkseni vuoden verran sapattivapaata. Olen tai en tällaisen mahdollisuuden ansainnut, sellaisesta nyt kuitenkin nautin - koronan rajoissa.

Meidän kaikkien elämä muuttui alkuvuodesta. Siirryttiin etätöihin ja -opintoihin, oli huolta läheisten kuin omastakin terveydestä, ulkomaan reissut peruuntuivat jne. Siinä samassa myös minun muutto Suomesta Unkariin tapahtui alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ja viivästyen. Lento toisensa jälkeen peruuntui ja erilaisia lupalappuja täytyi anoa ennen perille pääsyä. Alkoi jo usko loppua, että noinko se kuluu sapattivuosi eri maissa puoliskon kanssa asuessa. Mutta niin siinä sitten kävi, että pääs laevale, eikun Unkariin.

Sillä tapaa onnistuin aivan täydellisesti muuton ajoituksessa, että pääsin nauttimaan täydet kaksi viikkoa kotikaranteenia ennen kuin käytänteestä sitten jo luovuttiin. Poliisi kävi päivittäin tsekkaamassa, aina vähän eri aikaan, että olen ilmoittamassani osoitteessa. Ensimmäisenä päivänä  myös Pápan Major Officesta soitettiin ja tiedusteltiin vointia sekä sapuskan ja juoman riittävyyttä. Montaa on nämä koronakäytänteet ärsyttäneet. Minulle virkavallan läsnäolo on tuonut aina turvallisuuden tunteen. Liekö entisellä elämällä siihen jokin vaikutin?

Karanteeni ei tietenkään koskenut puolisoa. Hän kävi töissä ja asioi kodin ulkopuolella muutoinkin normaalisti. Vierailla ei luonnollisestikaan ollut meille asiaa - punainen varoitusteippi ovessa toimi varsin tehokkaana peloitteena - ja siitä syystä ei muuttokuormaakaan voinut tuoda perille ennen kuin karanteeni päättyi. Karanteeni antoi minulle kivasti aikaa järjestellä huusholli uuteen uskoon eli niin, ettei ukko enää löytänyt mitään kysymättä. Karanteeni oli mahdollisesti hyväksi myös parisuhteelle. Pitkän erillään asumisen jälkeen on hyvä pakottaa pariskunta olemaan kaksin eristyksissä muusta maailmasta, pois ihmisten ilmoilta. Kaikille mukavampaa ja sujuvampaa niin.

Periaatteessa meillä oli jo kaikkea tarpeellista täällä valmiina. Periaatteessa ja käytännössä myös. Olihan ukko asunut toisessa kodossa jo puolitoista vuotta. Olin kyllä kertonut, että muuttokuormassa on yhteensä 79 yksittäistä laatikkoa tai pakettia. Siitä huolimatta tavaran määrä yllätti vastaanottajan tai ainakin puoliskon. Miten sitä tavaraa onkaan kertynyt. Ja kuka sitä on hamstrannut? Asuuko meillä oravia? Muuttolaatikoissa oli myös pähkinöitä... No, kotimaan osoite oli saatava tyhjemmäksi, että sen kehtasi jättää vuokralaiselle asua. Vaikka jotainhan sinnekin jäi, vuokralaisen käyttöön ja riesaksi. Pápan kodossa on tilaa vallan mainiosti, mutta myönnettävä on, että tiukkaa teki löytää kaikelle järkevä paikka. Tavaraa siis on, yllin kyllin ja liikaa. Konmarituksesta huolimatta sitä vaan riittää. Suunnitelmissa on antaa ehjää ja käypää hyväntekeväisyyteen. Uskon, että ottajia on. Kotimaassa olen valitettavasti törmännyt ilmiöön, että hyväkään tavara ei kelpaa, ellei ole IKEAn alkuperäisissä muoveissa ja pahveissa. Muuttofirma onnistui arvosanalla kiitettävä. Kaikki tuli perille ehjänä ja pakkausmateriaalit veivät mennessään. Purkuun kului kolmisen tuntia ja tavaroiden paikoilleen asetteluun kolme päivää.