Barokkipuutarhan lumoissa

Barokin taidesuuntaa voi kuvata sanalla mahtipontinen. Vaikka Amadé Bajzáth Pappenheim chateaun puutarha nukkuu Ruususen unta ja osa puistokokonaisuudesta on kylän laajentuessa jäänyt rakentamisen alle, on mahtipontisuus edelleen läsnä. Moni mieltää barokkipuutarhan aidatuksi alueeksi, missä piirun tarkat geometriset muodot ja symmetria halaavat toinen toistaan. Sitä se osin onkin: kissanpissalle haisevia ja muotoon leikattuja buxuc:ia häikäisevän valkea sora seuranaan. Barokkipuutarha on paljon muutakin. Yksi tärkeimmistä puutarhan elementeistä on kaukomaisema, joka avautuu puiston yläterassilta. Barokkipuutarhan laidoille kuuluu vapaammin kasvavat puustoiset alueet. Sielläkään puut eivät kasva sattumanvaraisesti, eikä polut ole vain elukoiden ja lehmipaimenien sinne tallomia, vaan kaikki on jämptin suunnitelman mukaista.
 

Vielä 1900-luvun alussa, toiseen maailmansotaan saakka, on Pappenheimin puutarha kukoistanut ylenpalttisine koristeluineen kymmenien ammattitaitoisten puutarhurien sitä hoitaessa. "Kaikille saman verran eli yhtä vähän" -yhteiskuntamuoto koitui loistokkaan puiston turmioksi. Linnan asukkaat ajettiin maanpakoon ja henkilökunnalle kävi, miten kävi. Linnan irtaimisto varastettiin ja puutarhan annettiin ränsistyä.

Muotopuutarhan hoito on vaativaa ja kun sen kerran lopettaa, niin paluuta entiseen ei ole. Näin myös Pappenheimissa. Ruususen unta nukkunutta puutarhaa on heräteltävä henkiin hellästi ja toisenlaisin menetelmin kuin loistonsa aikana. Pääsin mukaan projektiin, jossa avainsanoina ekologisuus, luonnon monimuotoisuus, puiston käytettävyys, työtuntien ja polttoaineen säästö.

Vasta iltasella olimme linnanherran kanssa ihastelleet puistoa, että miten kauniisti heinä heilimöi kakkosterassista alaspäin. Näkyi siellä päivällä muutama perhonenkin. Joku tämän keskustelumme kuuli sillä, kuin taika-iskusta aamulla puutarhan alaterassille ilmaantui ukko päristämään ruohonleikkuria. Oi ei! Nyt se menee piloille! Sitten linnanherralta yksi puhelu ja vartin päästä oli pormestari pihassa. Puhelun aikana minun korvia kyllä kuumotti. En ole sellaisia ylistyssanoja ennen osakseni saanut kuin linnanherran kehuessa minua pormestarille. Ja siitä se lähti, uudenalaisen hoitotavan funtsiminen laajoille nurmialueille. 

 

Alaterassi oli siinä vaiheessa jo menetettyä kauraa, mutta muut terassit ehdittiin pelastaa. Kupletin juoni menee yksinkertaisuudessan niin, että heinän annetaan pääsääntöisesti kasvaa ja kukkia, ainoastaan kulkureitit ajetaan ruohonleikkurilla. Näin ohjataan puistossa vierailevien kulkua sinne minne halutaan ja samalla luonto kiittää. Pelasta pörriäinen -kampanja ulottui näin ollen Unkariin saakka! Se on muuten hyvä kampanja! 

Minua ilahdutti suunnattomasti se, miten auliisti ruohonleikkaaja kuunteli ja toteutti annettuja uusia ohjeita. Vanhasta ei ole aina helppo oppia pois. Tällä sen sijaan oli asenne kohdallaan. Suunnittelu on kuitenkin vain suunnittelua ja lopputulos on kiinni tekijästä. 

Ari, Miia ja Attila

Eikä siinä vielä kaikki. 

Mahtava asenne myös pormestarilla. Kakkosterassilla oli kohta, mihin päältäajettavalla ruohonleikkurilla ei mahtunut. Tarvittiin tönättävä, mutta linnalla ei sellaista ollut. Mitä tekee pormestari? Hyppää autoonsa ja takaisin tullessaan hänellä on mukanaan työnnettävä ruoholeikkuri. Eikä vaan niin, että olisi tuonnut meille leikkurin käyttöön vaan tämä pormestaripa ihan itse hoiti homman! Olin ällikällä lyöty! Suu loksahti auki! Tuijotin vaan. Että semoinen pormestari Iszkaszentgyöry:ssä!