Etanakävelyt

Viime syyskesällä nautimme aamukahvia auringonpaisteisella terassilla. Mukava aamiaishetki päättyi kuin seinään. Tarkemmin määriteltynä naapuritalon seinään. 

Täällä asemakaava ja rakennusjärjestys on pääsääntöisesti sellainen, että tontit ovat suorakaiteen muotoisia, kapeita ja pitkiä, ja talo sijoitetaan tontin toiselle pitkälle sivustalle. Talojen seinistä siis muodostuu samalla tonttien pitkien sivujen raja-aidat. Myös tontin lyhyet sivut, ovat useimmiten näkyvyyden peittävällä aidalla ja kasvillisuudella rakennetut ja rajatut.   

Aamukahvin väärään kurkkuun joutumisen syynä oli naapuritalon kivijalassa ja seinässä luikertelevat limanuljaskat. Yksikin on liikaa ja niitä oli kymmeniä! Yök! Minulle luonto kasveineen ja eläimineen on noin niin kuin yleensä ottaen kaunista ja ihanaa. Vaan tuo espanjansiruetana on kyllä ruma kuin piru, itse ällötys. Ja minun plantaasilla noille limanuljaskoilla ei yksinkertaisesti ole tilaa! 

Siitä se sitten lähti, aamuiset etanakävelysessiot. Sillä aikaa, kun aamukahvi tippuu, niin kierrämme tontin rajat ympäri ja keräämme nuo mokomat turjakkeet muovipussiin. Pari kertaa olemme suorittaneet etanakävelyn illan jo pimetessä fikkarilla valokeilaa pihamaalle piirtäen. On käynyt mielessä, että mitä mahtavat nämä syntyperäiset naapurit tuumata, kun täällä akka ja ukko kyykkii pihassa valokeilaa huitoen. "Örült finnek!" "Hullut suomalaiset!" Eivät muuten tule sanalle nämä naapurit. Kummallista. Moikkaavat kyllä, kaukaa. Oli miten oli. Minulla on oikeus suojella viljelyksiäni etanoilta. 

Löytyy tuolta pihamaalta muitakin "ei niin tervetuilleita" kavereita. Nurmikot kuhisevat muurahaisista siinä määrin, että paljainvarpain ei tee mieli kulkea ja riittää niitä kiveyksillekin. Alkukesällä päätimme, että vaikkemme kaikista murkuista ehkä eroon pääsisikään, niin kiveyksiltä tulee lähtö. Emme halua käyttää myrkkyjä, niinpä levitimme kiveyksille muutaman kilon suolaa. Testasimme myös kanelia ja aspartaamilla makeutettua mehutiivistettä, kun internetissä niin kehuttiin, että olisivat hyviä muurahaisen karkottajia. Ystäväni lisäksi neuvoi, että hedelmäpuiden tyvelle kannattaa levittää kahvipuruja, niin eivät muurahaiset enää kiipeä puuhun. Joopa joo. Nämä unkarilaiset muurahaiset juovat ja syövät kaiken, mitä niille tarjoaa ja kova työnteko näyttää niillä vaan jatkuvan. Olen myös neuvotellut kanssaan, että josko kuitenkin jättäisivät kiveykset vain ihmisten kulkea. Pientä edistystä on ollut havaittavissa: ovat keskittäneet joukkonsa tietyille reiteille. Hyvä niin. Toistaiseksi ovat pysyneet kiinni myös siinä sopimuksen osassa, etteivät pyri sisälle. Se riittäkööt tältä erää.