Ystävyyttä ja pálinkaa

Vielä yksi pikku juttu Pappenheimin linnaan liittyen. Tai ei niin pienikään, koska ystävyys ja ystäväthän ovat elämän suola, joita ilman en voisi omaa elämääni kuvitellakaan.

Tapasin linnalla syntyjään unkarilaisen, mutta elämänsä pääosin Ruotsissa asuneen, ihanaisen ja eloisan Katalinin. Hänellä on siinä ihan linnan kupeessa hoidossaan pieni kesäpaikka ja puutarha - vanhastaan barokkilinnan maita, mutta nyttemmin erilliseksi tontiksi rajattu paikka.

Se oli ystävyyttä ensisilmäyksellä! Jonkun kanssa vaan synkkaa. Mitä sitä enempää selittelemään. Tämän ihanaisen ladyn kanssa oman vivahteensa jutteluun ja oleiluun toi tietenkin se, että hän on asunnut pitkään meidän skandien kanssa ja niin ollen hän ymmärtää meidän pohjoisen kansan (omituisiakin) tapoja. Kerrassaan ihana ihminen tämä Katalin! Sain häneltä hyviä vinkkejä, missä käydä ja vierailla täällä Unkarissa asuessamme.

Katalin esitteli minulle ystävänsäkin pihan ja puutarhan. Ja kun siellä oltiin sopivasti kotosalla, niin tietenkin kutsuttiin sisään. Ja kun Unkarissa ollaan, niin mitäpä sitä vieraalle tarjotaan? Suolaista perunapaistosta ja pálinkaapa tietenkin. Joka talossa tarjotaan aina "kylän parasta pálinkaa", parempaa kuin missään muualla, ainakaan naapurissa. Tällä kertaa jouduin kieltäytymään snapsista, koska olin kohta lähdössä autolla tien päälle kotia kohti. Tuli mieleeni sellainen ajatus, että pienellä kylällä kun sopivasti ihmisiin tutustuu ja kylästä kylään päivän mittaan ramppaa, niin sitä voi olla mukavasti pálinkapäissään aamusta iltaan. Omatekoisen pálinkan kanssa ei ole tapana pihistellä.

Jos unkarilaisella on puutarha ja siellä kasvaa mikä tahansa hedelmää tuottava puu, niin tottahan toki siitä kotipolttoista pontikkaa (házipálinka) keitellään. Keittovehkeitä voi ostaa melkein mistä tahansa marketista ja elämän eliksiirin voi valmistaa alusta loppuun isäntä itse tai voihan se olla emäntäkin. Viinanpolttosetin osto vaatii jonkinsortin rekisteröitymisen ja keittelyyn liittyy erilaisia säädöksiä, joiden noudattamista viranomainen valvoo - varmaan. Helpommalla kuitenkin pääsee, kun toimittaa hedelmät tislaamoon ja noutaa tuotoksen pullotettuna. Rahalla siitäkin selviää.

Tämä tässä on Katalinin "little pálinka factory". Hedelmät voisi toimittaa tislaamoon niine hyvineenkin, mutta ystäväni haluaa tehdä esivalmistelut itse. Lopputuotteeseen jää kai siten oman käden jälki - ainakin fiilis. Jotakin niin kotoista tässä pálinkatehtaassa. Tehtiinhän meillä kotonakin sahtia. Inhosin tekovaiheen hajua ja ajatusta ylipäätään, mutta nyt vanhemmiten vähän harmittaa, ettei taito periytynyt meille "röökinöille".

Katalinin puutarhan päärynäpuun oksat notkuvat hedelmien painosta. Niistä saa paljon pálinkaa.

Vaan vielä ihan hetkeksi takaisin Pappenheimin linnalle. En ole enää ollenkaan varma, mikä on totta ja mikä tarua. Ovatko kummitukset hereillä vain öisin vai hassuttelevatko meidän elävien kanssa myös päivisin. Joka tapauksessa, kun ilta saa ja taivas tummuu, heilauttaa Hyvä Haltijatar taikasauvaansa. Silloin Tuhkimo saa ylleen tanssiaismekon ja jalkaansa lasikengät. Samalla puutarhan lisardit muuttuvat lakeijoiksi. Pappenheimin lakeijat alla olevissa kuvissa päiväasussaan.