KARUSSA JA KOTONA

  Koirakuumetta on monenlaista. Toisilla se menee ohi itsellään. Minua vaivannut koirakuume oli sen sorttista, että se laantui vasta, kun hankimme koiran. Ja niin tuli taloon Manipulus Monster Of Bunny Change Your Life Ukko . Kiva, että kasvattaja huomioi meidän valitseman kutsumanimen koiralle jo kennelnimessä. Mietimme myös muita vaihtoehtoja kuin Ukko. Tapailimme erilaisia unkarilaisia nimiä ja makustelimme niitä mielessämme ja ääneen. Melko nopeasti päädyimme kuitenkin Ukkoon. Vai olisiko ollut niin, että minä päädyin ja mies oli kanssani samaa mieltä? Kutsumanimenä Ukko ei ole hetken mielijohde, sillä on syvällisempi ajatus ja tarina. Ensimmäinen mäyräkoiramme oli Isagrove’s kennelin T-pentuetta ja nimeltään Isagrove’s Thundergirl eli Ukkostyttö , kutsumanimeltään Tessa. Kun minä kävin kasvattajakurssin ja hain kennelnimeä, niin ihan luontaisesti nimeksi muodostui Ukkosvuoren kennel . Ja nyt tuo Ukko jatkaa samaa sarjaa.  Ukko eli Ukko ylijumala oli suomalaist...

Salgoi vár kuvattuna Šiatorská Bukovinkan Šomoška vár :lta.   Syyslomareissumme suuntautui Unkarin pohjoisrajalle. Päämääränä oli Salgótarján ja basaltti urut. Matkan varrella yövyttiin Galyatetössä. Kotiin päin tullessa poikettiin ja yövyttiin vielä Tatassa. Galyatetöön päädyimme sattumalta, kun etsimme edullista majoitusvaihtoehtoa ennen Salgótarjánia. Galyatetö sijaitsee Mátrai vuoriston kupeessa ja lähistöltä löytyy unkarilaisten ampumahiihtäjien mekka Biathlon Lőtér . Tie vuoristokylään mutkitteli serpenttiininä viehättävän pyökkimetsän siimeksessä rinnettä ylös. Näytti olevan moottoripyöräilijöiden suosima tuo Galyatetön serpenttiini. Pyöräilijöitä viuhahti ohitse, ja kohta ne samat tulivat vastaan.   Feszek Panzio oli pikkuinen majatalo, jossa iloinen emäntä otti meidät hymyillen vastaan. Kahden hengen majoittuminen puolihoidolla oli niin naurettavan halpaa, etten viitsi edes kertoa. Galyatetön ympärillä risteili patikointipolkuja ja näkötorni, jonne kipusimme. ...

  Hankimme pihapiirimme lintuja varten ensin perinteisen lintulaudan. Toiveikkaana sinne siroteltiin rouhittuja pähkinöitä, että kohta ne tulee, varpuset ja muut tirpat ilahduttamaan meitä pyrähdyksillään. Vielä mitä. Meni monta viikkoa ja lintulaudalla ei näkynyt tirpan tirppaa. Paitsi, että minä kävin laudalla laskemassa pähkinän rouheet, josko joku olisi vaikka käynyt, salaa. Ei käynyt. Ei yhden ainutta lintua näkynyt missään. Tuuli se vaan pöllytti pähkinät nurmikolle. Siirsin laudan päärynäpuusta luumupuuhun, tuulilta suojaisempaan kohtaan. Eipä siitä lintulaudan suosio juuri kasvanut. Uunilinnut tosin saapuivat luumupuun katveeseen muutamana päivänä, mutta nekin vain nokkivat matoja nurmikolta.    Pihapiirissämme lymyilee jokunen tuhkanharmaa pikkulintu. Pyrstössä on muutama oranssi sulka. Linnut yöpyvät räystäiden alla ja aamuyön hämärissä, kun kukaan ei näe, niin paskovat porukalla terassin. Taitavat kutsua naapurista tuttunsa mukaan. Mistä tiedän, että porukalla...

Ihan sillä täytyi lähteä heinäkuulla moottoripyöräilemään Itävaltaan, kun rouvalle tarvittiin uudet kevlar-ajohousut. Tiedän, että niin on käynyt muillekin, kun vaate on liian pitkään kaapissa käyttämättömänä, niin se kutistuu. Voi olla, että hyviä moottoripyöräilytarvikeliikkeitä olisi ollut lähempänäkin, mutta isäntä sattui tietämään Louis Motorradin Wienissä. Pápasta ei ole kummoinen matka Itävältaan ja Wieniin. Siellä on mahdollista poiketa ihan päiväseltään, jos vaan on raja auki. Takapenkkiläisen istumalihaksia ajatellen ja säästäen päätimme tehdä yhden yön reissun. Missään nimessä emme halunneet hankkiutua isolle kylälle yöpuulle. Tietoisesti olemme pyrkineet välttämään suuria kaupunkeja sekä ihmismassoja. Siksi Hainburg an der Donau. Historiaa huokuva pieni ja sievä kaupunki, vähän ihmisiä. Majoituimme vanhassa luostarihotellissa. Jos ei ole linnaa, niin luostarikin kelpaa.  Vaikka olihan siellä mäen päällä linnakin ja sinne päivällisen jälkeen r...

Kroatian Plitvicen kansallispuisto on ollut matkustuslistallamme jo jonkun vuoden. Alun perin oli tarkoitus matkustaa sinne tämän vuoden toukokuussa. Ei matkustettu, eikä matkustaneet muutkaan. Emme olleet ensimmäisten joukossa höökimässä Unkarista ulos, kun Euroopan sisärajat alkoivat juhannuksen maissa aueta. Halusimme hetken kuulostella muiden kokemuksia rajakäytänteistä. Sitä paitsi, saattoihan rajojen aukeaminen olla pelkkä valeuutinen. Pari kertaa olemme joutuneet tahtomattamme pieneen seikkailuun, mutta varsinaisia seikkailijoita emme kuitenkaan ole. Tykätään pelata enemmän varman päälle. Heinäkuun alkupuolella tilanne näytti meidän vinkkelistä riittävän tasapainoiselta, joten pakkasimme Minin ja suuntasimme etelään.  Plitvicen kansallispuisto on perustettu 1949 ja Unescon maailmanperintölistalle se kirjattiin 1979. Puisto on ollut pitkään suosittu kohde ja viime vuosina kävijämäärät ovat lisääntyneet reilusti. Vaikka päivittäistä kävijämäärää rajoitetaan, ovat polut ja re...