Ruskareissu

Suuntasimme marraskuun alussa ruskeretkelle Villányyn, Unkarin etelään. Villány on Unkarin suosituinta viinialuetta. Hyviä viinejä tuotetaan muuallakin, mutta Villányn viinit saavat eniten auringon säteitä, valoa ja lämpöä, ja se antaa Villányn viineille omanlaisensa luonteen.

Loka- ja marraskuun vaihteessa elimme vielä sellaista leppoisaa low season aikaa, kun kotimaan matkailu oli vielä mahdollista. Paikat olivat enimmäkseen auki, mutta ruuhkaa ei ollut. Majoituimme Bock:n viinitilalla muutaman päivän ja yön.  

Villányssa saisi helposti ajan kulumaan ihan siinä omassa hotellissa istuskellen ja kyseisen talojen viinejä maistellen ja välillä hiukopalaa tilaten. Vaan silloin jäisi näkemättä, haistamatta ja maistamatta kaikki muu. Parempi siis katsastella ympäristöä ja reippailla. Sillä tapaa tulee jano ja nälkä. Ja taas jaksaa enemmän juoda ja syödä.

Meitä suosi mainio ulkoilusää koko ruskaretkemme ajan. Kipusimme Szársomlyó:lle, mikä on Villányn "korkein huippu" ja mistä näkee selkeällä säällä Kroatiaan saakka. Tuonne Szársomlyó:n luonnonsuojelualueelle  kuljetaan taidepuiston läpi. Vaikkei betoninen taide kiehtoisikaan, niin pääsylippu on lunastettava päästäkseen huipulle johtavalle polulle.  Pääsymaksu ei ollut kummoinen. Ja muutoinkin, minusta on ihan ok antaa muutaman lantti kassaan alueiden ja paikkojen ylläpitoa varten. Lippuja myyvältä herralta vielä varmistimme, että olemmehan nyt oikealla suunnalla, kun päämääränä on Szársomlyó:n huippu. Mies katsoi meitä kiireestä kantapäähän kulmiaan kurtistaen ja kirjoitti sitten lapulle "kaksi tuntia". Nyökyttelimme sen merkiksi, että asia on tiedostettu. Lieneekö mies epäillyt meidän kuntoa? Vaiko, että yleensä alueelle mennään vain oppaan seurassa? Kulmien kurtistelu ei meille valjennut. 

 

Patikointi alkoi "kuntoportailla".

 

Patikointi jatkui polun tapaista uomaa seuraten.

 

 

 

Että mä inhoan hirvikärpäsiä! En nähnyt hirviä, mutta niitä kärpäsiä. Onneksi reitti kulki pääsääntöisesti avoimessa maastossa. Metsän siimeksessä tilanne olisi varmasti ollut vielä ällömpi. Pieni tuulenvire olisi ollut toivottavaa, mutta oli täysin tyyntä. Hirpikärpäsistä päästyämme kimppuumme hyökkäsivät leppäkertut. Kyllä! En valehtele ja varmasti tunnistin hyökkäävät siivekkäät oikein. En ole aiemmin kohdannut yhtä aggressiivisiä kerttuja. Ei auttanut lastenlaulu. Eivät ne lentäneet ison kiven juureen vaan korvan taakse puremaan. Kärpäsistä ja kertuista huolimatta patikointi teki hyvää kropalle ja silmä lepäsi maisemassa. 

Toisen päivän ulkoilun pääkohde oli Bock:n viinitilan alkulähde ja synnyinsija. Ennen uloslähtöämme halusimme vielä tarkistaa viinitilan henkilökunnalta, että mikä olisi heidän suosittelema reittivaihtoehto. Tässä kohtaa viinitilan osaaminen ja tietäminen hieman notkahti. Joku ei ollut tietoinen koko hökkelistä ja toisten neuvot olivat jokseenkin sekavia. Villány on niin pieni paikka, ettei siellä eksymään pääse. Ja jos jotakin haluaa löytää, niin sen kyllä löytää. Viinitilan synnynsija löytyi helposti ja melko läheltä.

 

Paluureitti majapaikkaan valittiin näköalatornin kautta. Jotta pääsimme hieman seikkailun makuun, niin tornin lähettyvillä valitsimme pienen rotkon pohjalle koukkaavan reitin. Polku rotkoon kulki jyrkkää rinnettä myöden. Polun reunaan oli kyhätty tolpista ja köydestä kaide, josta oli hyvä roikkua ja pitää itsensä jaloillaan perskannikoilla mäenlaskun sijaan. Ajattelin, että hyvinhän se meni. Toiveikkaana arvelin rotkon toisessa päässä olevan portaat. Vielä mitä. Vastassa oli pystysuora kallio, johon oli painunut valempi rantu, mitä myöden muutkin olivat ilmeisesti kiivenneet tai vastavirtaa tullessaan laskeneet. Elleivät sitten olleet kaukaa viisaita ja välttäneet koko rotkoa. Kääntyäkö takaisin vai testata vuorikiipeilytaitoja. Emme kääntyneet. Vaan se tuli selväksi, että vuorikiipeilyyn meistä ei kyllä ole. 

Olimme Bock:n tarjoamiin palveluihin varsin tyytyväisiä. Koska vierailijoita ei ollut tungokseen saakka, niin oli tunne kuin koko henkilökunta olisi meitä varten. Tuliaisiksi kotiin lähti jokunen hyväksi maisteltu viini sekä Bock:n muita tuotteita. Rypäleistä hyödynnetään myös siemenet. Niistä puristetaan öljy, niin ruuanlaittoa varten kuin kosmetiikkatuotteeksi. Kuivaksi puristetut siemenet sen lisäksi vielä jauhetaan ja tuon jauheen kerrotaan olevan melkoista "taikapuuteria". Sitä nauttiessa alenee niin verenpaine kuin kolesteroli. Näin tipatonta tammikuuta viettäessä on siis mahdollista saada viinin hyvät antioksidantit ilman juopottelua. 

Jännää muuten tuo unkarilainen mainonta. Majoituspalveluita tarjoavien hotellien internetsivuilla on monesti kielivaihtoehtoina unkarin lisäksi niin englanti kuin saksa. Sehän on selvää, että kaikkea ei aina käännetä vieraille kielille, ainoastaan olennainen. Täällä kääntämättä jäävät myös superhypertarjouksetkin. Ja se on minusta vähän jännää. Olemme törmänneet ilmiöön useamman kerran, joten kyse ei ole vahingosta. Eli kannattaa sinnitellä natiivien sivuilla ja ottaa google-kääntäjä avuksi, niin saa tarjolle enemmän ja parempia tarjouksia. Tällä kertaa kolme yötä kahden hinnalla!