Ukko on äijä

Aamulenkillä pari päivää ennen joulua Ukko nosti ensimmäistä kertaa takajalkaansa. Unen pöpperöiset silmäni eivät olleet uskoa näkemäänsä. Ukkohan oli vasta 14 viikkoinen. Ei kai ne nyt noin pienenä sentään. Jospa se oli vahinko. Vaan pakko se oli uskoa, kun Ukko teki seuraavalla lenkillä samalla tapaa. Ja vieläpä oikein rehvakkaasti. Näinä aikoina jalkaa nostetaan ja merkkiä jätetään jo useampaan kertaan ulkoilun aikana. Meidän pikkuinen Ukko on siis jo ihan äijä!

Vuoden alussa ajelimme ulkoilemaan Kup:n läheiseen metsään. Kyseinen metsä on luonnonsuojelualuetta, mutta se on myös jollakin tapaa metsäalan opetuskäytössä. Alueella on pari merkittyä reittiä, jonka varrella on niin levähdyspaikkoja kuin alueesta kertovia infotauluja. Taulujen teksti on luonnollisesti vain unkariksi, mutta hyvien havainnekuvien ansiosta niistä ymmärtää tärkeimmät ilman google-kääntäjää - johon siihen ei ole koskaan luottamista.

 

Valitsimme noin 9 kilometrin mittaisen reitin siitäkin huolimatta, että meillä oli pentukoira mukanamme. Pentua kun ei saa tietenkään liian pitkillä taipaleilla rasittaa. Ajatuksena oli nostaa Ukko kantolaukkuun tai syliin, kun se väsyy. Vaan ei se väsynyt. Väkisin kannoimme joitakin pätkiä, mutta siitä se ei tykännyt. Halusi tepsutella töppöjaloillaan itse. Ei tartte auttaa!

Viime viikonloppuna suuntasimme ulkoilemaan Németbányan maastoihin ja maisemiin. Kymppikilsan lenkistä Ukko reippaili omin voimin noin yhdeksän. On se vaan sinnikäs äijä! 

 

Kotimme terassilta Ukko rähjää mieluusti ohikulkijoille. Naapurin roskista penkova dyykkari sai erityisen räväkän kannanoton. Kaikelle rähjääminen tuntuu kyllä olevan täällä maan tapa. Kulmakunnan karvanaamat räksyttävät kaikki, ja kaikelle. Turhan rähjäämisestä on tarkoitus oppia eroon ennen kuin tulee tavaksi, mutta saas nähdä, miten käy. Se on kuitenkin mäyräkoira tuo Ukko. Mäyräkoira tunnetusti oppii ja tekee sen, minkä itse haluaa ja ihmisen on siihen sopeuduttava. Pienen piipityksen ja vikinän sijaan haukkuun on alkanut tulla miehekästä voimaa ja kantavuutta. Äijä siis ääneltäänkin!

Ukon paras leikkikaveri on cavalier kingcharlesinspanieli Leo. Poikaset ovat suunnilleen saman ikäiset. Molemmat ovat syntyjään unkarilaisia ja nyttemmin skandinaaveiksi muuntautumassa. Leolla on ruotsalainen perhe.

 

Ensimmäisillä treffeillä Ukkoa alkuunsa jännitti kovin ja se piilotteli itseään emännän jaloissa, kun taas Leo oli heti valmis leikkiin. Pojat ovat siis näin ollen jo täysin uusiin perheisiinsä integroituneita. Tuo poikasten ensikohtaaminen ilmaisi meidän suomalaisten ja ruotsalaisten eroavaisuutta aika selkeästi - ja nolosti. Siinä, missä ruotsalaisilla on small talk verissä ja juttu luistaa heti ensi silmäyksellä, niin meidän suomalaisten täytyy hetki tuumata, että kannattaako. Seuraavilla tapaamisilla Ukko on ollut reippaampi. Kumpaanko lie tullut tuo Ukko, Husseen vai Matteen?