Koukussa

Kun ensimmäisen kerran osallistuin taidekerholaisten tapaamiseen, niin enpä olisi uskonut, mitä siitä seuraa. No kiirehän siitä seurasi. Nyt kaikki aika menee maalailuun, eikä aikaa meinaa jäädä muulle. Melko paljon on viime aikoina turvauduttu take away ruokaan, kun rouvalla ei ole aikaa kokkailuun. Maalailu on niin koukuttavaa. Mutta ei kovin vaarallista. 

Löysin Tescosta kultamaalin. Päätin olla luova ja tehdä jotakin ihan omasta päästä. Jotakin abstraktia. Lähdin kerta heitolla kauas omalta mukavuusalueeltani. Toiveet tuloksesta olivat kuitenkin korkealla, vaikken omalla maallani ollutkaan. Sillä miten vaikeaa voi muka olla abstraktin maalauksen tekeminen? Voin kertoa, on se vaikeeta, kun ei osaa. Ja ihan paskahan siitä sitten tuli. Vähän niin kuin kulahtanut ja nukkaantunut paita, jonka koristeraidat on pesukone ja liian kuuma vesi muotoilleet uusiksi. Annoin taulun lojua joitakin viikkoja työhuoneen nurkasssa ennen kuin tajusin, että aina voi maalata päälle. Miten loistava idea!

Seuraavassa vaiheessa linnoittauduin kylpyhuoneeseen. Lotrasin veden ja värien kanssa. Kääntelin kanvaspohjaa ylös ja alas antaen veden vierittää väripigmenttejä mukanaan. Apunani käytin myös hiustenkuivaajaa ja sormia. Tuo hiustenkuivaajan hyötykäyttö oli huippuhauskaa. Sen avulla sain kylppäriin aivan mahtavan siivon aikaiseksi, mutta myös sellaisia kuvioita kanvakselle, joita en olisi ikimaailmassa osannut maalata pensselillä. Sotkun ja hikoilun jälkeen maalaukseni näytti tältä.

Tässä vaiheessa hoksasin, että kiiltävä musta ei nyt toimi, josta syystä sain hyvän syyn vierailla taas uudestaan taidetarvikekaupassa. Saatoin siinä samalla ostaa vähän muutakin. Tänä aamuna otin taulun esille viimeistelläkseni sen. Lopputuloksena "Usvainen metsä".

Maalaus roikkuu valaisimen varassa. Testasin, miten valo toimisi sen takana. Aika hyvin. Taidan viritellä pienen led-valosarjan tauluni taakse, kun se jonain kertana pääsee koto-Suomessa seinälle.