Green card

Minähän en siis golffaa. Elostelijoiden laji. 

Kerran kokeilin Upsalassa, kun olin siellä luokkaretkellä. Vierestä seurannut mies kysyi tuolloin ystävältäni, että olenko minä mahdollisesti pelannut suomalaista pesäpalloa. Minusta se kuulosti siltä, että kun siitä ottaa kettuilun pois, niin ei jää paljoa muuta jäljelle. Ajattelin, että olkoot siis niin, että tämä laji ei minulta luonistanut, vaikka yleensä kaikki kirveellä hakkaamisen variantit ovat jossain määrin kotoista tekemistä. 

Joskus Viherpäivillä löysin itseni sellaisesta pöytäseurueesta, missä juteltiin golfista. Jokseenkin nolona kerroin ensimmäisesta ja ainoasta kokemuksestani lajin parissa. Johon lajia ikänsä harrastanut vanhempi herrasmies totesi, että "swingilleni" on voinut nauraa vain lajia tuntematon. Hänen mukaansa lyöntiliikkeet ja kehonhallinta ovat em. lajeissa melko lähellä toisiaan. Minulle tuli tämän herrasmiehen sanoista hyvä mieli.

Täällä Unkarissa alkoivat erilaisten aktiviteettien ovet avautua joitakin viikkoja sitten. Toisilla on ollut enemmän hoppu ja pidemmälle kuin itsellä, mutta kieltämättä minullakin vähän, ja paremman puutteessa siihen alkuun kelpasi golfin kokeiluparituntinen muuttamaan normipäivän ryhmiä. Lisähuomiolla, että hommaa järjesti ihana Malin ja muutenkin oli mukavia muikkeleita koolla, niin miksipä ei. Ja minähän en ole yllätyshullu, mutta vietävissä... Ja sitten jo ilmoittauduin kurssille saadakseni green cardin. Kaikkea sitä. Ja sehän nyt ei vielä tarkoita mitään, että on green card taskussa. Se siitä vielä miksikään harrasteeksi muutu.

Niinhän me sitten mentiin yhdessä ruotsalaisen ystäväni kanssa kurssille. Hänellä jo entuudestaan kyseinen kortti oli, mutta hukassa, ja taidot parinkymmenen vuoden takaa, joten hän halusi päivittää tietotaitonsa. Sitten yllättäen samalle kurssille ilmaantui toinenkin ruotsalainen, jolla oli reppu täynnä erilaisia mailoja ja muutama harjoitustuntikin alla, mutta ei g-korttia. Meidät kolme tämä golfin opettaja Daniel otti lempeään opastukseensa. Ei tiennyt Daniel rukka, mihin ryhtyy... Daniel oli aivan ihqu ja kärsivällinen kuin mikä meidän keski-ikäisten rouvien kanssa. Opetus oli henkilökohtaista ja laadukasta. 

Yhdellä harjoituskerralla minulla oli takana hyvin juotu ilta ja vastapainoksi huonosti nukuttu yö. Sillä kertaa jotenkin se vaan kolahti, kun koitti säästellä voimiaan, että sitten alkoi lyönnit olla kohdallaan. Tällaisen aloittelijan "kohillaan" on toki aivan eri kuin pro:lla. Sillä kertaa myös ymmärsin, miten kaukana pesäpallo ja golf ovat toisistaan. Että taisi se Viherpäivien tuttavuus vaan olla mulle mukava. Kun tuli loppukokeen ja testipäivän aika, niin kaikkia meitä kolmea onnisti. Läpi meni, niin että heilahti.

Suomessa olen vieraillut golf-kentillä lähinnä vain ruokailemassa. Minulle on jäänyt sellainen kuva, että ns. golf-perhe ei tykkää nahka-asuisista moottoripyöräilijöistä tiloissaan. Puoliskon kanssa olemme saaneet osaksemme joskus pitkiäkin katseita. Jatkossa minullapa onkin valttikortti: green cart. Sitä kun heilautan, niin johan loppuu mulkoilut.