Hamina Tattoo

Missä sinä olit, kun mursu rantautui Suomeen? Minä olin siellä, missä se mursukin eli Hamina Tattoossa. 

On siinä varmasti ollut hätäkeskuksen puhelinpäivystäjällä vähän epäluuloinen olo, kun tulee ilmoitus rannalla makaavasta suurihampaisesta eläimestä, jota soittaja epäilee mursuksi. ”No ihan varmaan joo! Hyvää Tattoota vaan sullekin!” Vaikka eihän ne nyt niin saa soittajalle vastata. Mutta on se päivystäjä mahdollisesti pikkasen epäillyt soittajan havainnon oikeellisuutta. Haminassa mursun rantautuminen osattiin kyllä tuotteistaa saman tien. Mistä tahansa kulmakuppilasta sai ostettua Mursu-drinksun ja torikojusta Mursu-annoksen. Ja sittenhän siinä kävi niin kuin luonto parhaaksi katsoi, että mursu pääsi eläintarhan sijaan mursujen taivaaseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Ansku-opas ja tattoo-vieraat

Hamina Tattoo jäi uutismediassa mursun eviin ja hampaisiin, mutta meille Tattoohon osallistujille mursu oli vain yllättävä lisä. Niin hyvä oli ohjelmatarjonta, että kyllä siinä yksi eksynyt mursu jäi sitten kumminkin toiseksi. Kelit suosi, vaikka Sade-Mette ja Pekka Pouta kuinka povasivat ja loitsuillaan sedetta lupasivat. Avain onnistumiseen Hamina Tattoossa on paikallisopas. Meillä se oli henkilökohtainen ja monen tattoon kokenut ystävä Ansku. Hän hankki meille liput illan marssinäytökseen ja tarjosi b&b resortin. Sapuskaa laitettiin kimpassa, ja helposti. On vaan niin superhauskaa laittaa ruokaa, kun kaikille maistuu sama murkina, on se sitten eksoottista tai muuten vaan mausteista. Haminan nuorille tästä pojot; aina on ollut kiva laittaa pöperöä pöytään, kun molemmille on pienestä pitäen maistunut ihan se sama ruoka kuin ihmisille. 

 

 

Minun kestosuosikki marssimusiikkia soittavien bändien joukossa on ehdottomasti Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta. En perustele asiaa muutoin kuin, että jotenkin vaan saavat reserviläisen hyvälle tuulelle nuo soittavat ja marssivat varusmiehet. Tämän vuoden esiintyjistä ihan siihen varusveijareiden kylkeen, melkein jaetulle ykkössijalle, nousi Trinidad ja Tobagon puolustusvoimien steelpanorkesteri. 

Trinidad ja Tobagon puolustusvoimien steelpanorkesteri

Miten ihmeessä niistä lommoisista öljytynnyrin puolikkaista saa sellaisen äänen aikaiseksi? Osaavatko edes nuotteja? Taitavat soittaa puhtaasti korvakuulolta. Jollaintapaa olivat epäuskottavia marssiessaan. Ihan kuin olisi lanteet notkuneet niin kuin sambakarnevaaleissa ikään. Skotlannin kuninkaallisen rykmentin säkkipilliorkesteri oli sekin mieleen. Lampaanmahan rääkkääjistä eivät kaikki tykkää, mutta minä tykkään. Iltanäytös oli kaikkinensa hieno ja tunnelmallinen. Ilman tanssiesitystä olisi tosin pärjätty. En nähnyt siinä lisäarvoa illan annille. Tanssijat taisivat olla Jouko Turkan koulukunnan kasvatteja. Minulle ainakin tuli mieleen Turkan Seitsemän veljestä. Tanssijat eivät syöneet kakkaansa, mutta olivat tuhrineet sillä kehonsa. Ei se mitään nokea ollut, vaikka Sampoa takoivat.

Turkkaa on tituleerattu hulluksi. Tiedä sitten, oliko vai ei, mutta minusta hän oli pelkästään hurmaava, kun hänet kerran tapasin. Ollessani vihertyönjohtaja Turkka soitti ja pyysi pihansa puille sertifikaattia. Tiedättehän sen vitsin, että "Jouko Turkka tässä bäivää!" Meinasin vastata, että "Bäivää!", kun luulin ensin työkaverin vain pilailevan. Vastasin asiallisesi - joskus on pelastus olla hidas hämäläinen. Pyyntö oli erikoinen ja niin oli kolmetuntinen tapaaminen tiluksillaan. "Pahuus ei tule pohjoisesta, se vyöryy etelästä yli talon." Performanssinsa ei ollut vain verbaalisti monivivahteinen vaan myös fyysisesti kertakaikkisen lumoava ja mukaansa tempaavan hengästyttävä esitys. Paras kuntalaistapaaminen ever! Vaikka on niitä itkupotkuraivareitakin nähty ja onhan nekin tavallaan viihdettä. No, Turkka ei saanut puillensa sertifikaattia, mutta tapaaminen päättyi sopuisasti. Ainakin minä oli aivan haltioissani kolmetuntisesta privat-näytöksestä.

Hamina Tattoo ei ole pelkkää musisointia, marssia ja tanssia. Tapahtumaan linkittyy erilaisia taidenäyttelyitä, joihin Tattoon aikaan on ilmainen sisäänpääsy - paitsi että Tuuven teosten näkemisestä piti maksaa vähän. Pienellä rahalla sai paljon. Uimahallin taidenäyttelyn näyttelyvastaavana toimi Ida, joka oli keittänyt kävijöille hyvät kahvit. Sielläkin lasivitriinin takana oli yksi mursu, joka lepäsi lavitsalla ja käänsi kylkeä. Se oli kuulemma taiteilija itse. Näyttelyn taulut olivat takuuvarmasti hienoja, sillä niillä oli kova hinta. Täysin uutta Hamina Tattoossa oli Ars Aqua: Laivaston soittokunnan sekä Haminen & Vehkalahden VPK:n yhdessä esittämä musiikkiteos, jossa vesi lensi lukuisista paloruiskuista musiikin rytmissä kymmenien metrien korkeuteen. Anton esiintyi tässä teoksessa vettä musiikin tahdissa ruiskuttaen. Nuori mies tuumasi, että paloletkun heiluttelu kävi työstä, kun oli niin raskasta. Sellaista se on taiteen tekeminen, raskasta.