KARUSSA JA KOTONA

Viime syyskesällä nautimme aamukahvia auringonpaisteisella terassilla. Mukava aamiaishetki päättyi kuin seinään. Tarkemmin määriteltynä naapuritalon seinään.  Täällä asemakaava ja rakennusjärjestys on pääsääntöisesti sellainen, että tontit ovat suorakaiteen muotoisia, kapeita ja pitkiä, ja talo sijoitetaan tontin toiselle pitkälle sivustalle. Talojen seinistä siis muodostuu samalla tonttien pitkien sivujen raja-aidat. Myös tontin lyhyet sivut, ovat useimmiten näkyvyyden peittävällä aidalla ja kasvillisuudella rakennetut ja rajatut.    Aamukahvin väärään kurkkuun joutumisen syynä oli naapuritalon kivijalassa ja seinässä luikertelevat limanuljaskat. Yksikin on liikaa ja niitä oli kymmeniä! Yök! Minulle luonto kasveineen ja eläimineen on noin niin kuin yleensä ottaen kaunista ja ihanaa. Vaan tuo espanjansiruetana on kyllä ruma kuin piru, itse ällötys. Ja minun plantaasilla noille limanuljaskoilla ei yksinkertaisesti ole tilaa!  Siitä se sitten lähti, aamuiset etanakävel...

Näistä ei tehdä pálinkaa vaan hilloa ja sokeritonta survosta. Koskaan ennen en ole tehnyt, ja taas teen. Kaikkeen sitä ryhtyy, kun on aikaa. Meillä on pihassa erilaisia hedelmäpuita, neljää sorttia. Ensiksi sadon antaa kirsikka, sitten luumu, lopuksi päärynä ja omena yhtäaikaisesti. Ihan en ole päässyt päärynän ja ompun kanssa sinuiksi. Molemmista puista putoaa niin kypsää kuin raakaa tavaraa ja aina ei ole syy madoissa tai muurahaisissa.  Kirsikka on hapanta laatua. Tiedä vaikka hedelmistä olisi tullut hyväkin kilju, mutta enimmäkseen söimme niitä puusta noukkien ja suoraan suuhun ohjaten. Siis sen mitä nyt viitsi syödä hapokkuutensa takia. Siinä kohtaa, kun pääsin ajatuksen asteelle tehdä kirsikoista kotipolttoista hilloa, olikin puu jo tyhjää täynnä. Juu ei vaarin housut. Eivät olleet asialla rastaat tai muut linnut. Siinä hetkessä kesää vielä rimpuilimme toimimattoman sopimuksen kanssa, että nurmikonhoito kuuluu vuokraan. Emäntä tuli poikineen niittämään heinää ja samalla tyhje...

Kun ukko on reissussa ja ulkona niin hot, ettei siellä jaksa oikein puuhata ja harrastaa, niin mitäpä sitä muuta kuin ompelee. Tämän hetken muodin mukaisesti ompelin kasvosuojuksia. Minä ajelen ompeluksiani Pfaff 90 -merkkisellä ompelukoneella. Se on luullakseni 70-luvun tuotantoa - melko retroa siis. Äitini hommasi sen 90-luvulla huutokaupasta. Se maksoi 50 markkaa. Kun otan ompelukoneeni esille, saan siinä samalla päivän lihaskuntotreenin. Se näet painaa aika paljon. Myös puolat ovat metalliset, ja se oli Äidistäni aivan mahtava juttu. Hyvä kone. Sillä on ommeltu eräskin bilemekko ja nyt sitten maskeja. Maskit eivät tule bile- ja huvittelukäyttöön. Sellainen ominaisuus Pfaffissani on, että yli kahdeksan tunnin päivää sillä ei sovi tehdä. Konetta on öljytty ja vähän huollettu, mutta siitä huolimatta 8 tunnin kieppeillä kone lämpiää ja siitä seuraa, että se katkoo lankaa. Ja kun lanka riittävän monta kertaa katkeaa tilaamatta, niin siitä seuraa uusi katko: ompelijan hermo kat...

Meillä ei ole aikomusta rampata koti-Suomessa muutoin kuin tilanteen niin ehdottomasti vaatiessa. Näin on ollut ajatus ilman koronaakin ja nyt sen takia vielä korostetummin. Elokuun alussa tuli sitten ehdoton tapaus eteen: kummienoni hautajaiset. Onneksi niin Unkarin kuin Suomen tilanne oli siinä kohtaa sen verran vakaa, että saatoin matkata Suomeen. Matkaan lähtiessä muuten pelkkä passi ja hammasharja eivät enää riitä. Tarvitaan myös maskit ja käsidesi. Koko reissuni ajan ainakin Etelä-Suomea helli kesäisen lämmin, jopa helteinen sää. Kaunis ja lämmin sää siivitti näin ollen myös kummienoni viimeistä matkaa. Tilaisuus itsessäänkin oli kaunis, lisäksi voimaannuttava. Erään viisaan naisen oppia noudattaen pidin pienen puheen. Tuo viisas nainen sanoi kerran, että "sanat ovat tärkeitä". Sanat ovat tärkeitä kuulijalle ja toisinaan ihan yhtä tärkeitä puhujalle itselleen, tilaisuudesta riippuen. Puhuminen isomman porukan kuullen ei ole minulle luontevaa, ennemmin epämielyttävää. Vi...

Balaton on unkarilaisille yksi suosituimmista ja rakkaimmista lom anviettokohteista. Se on helppo ymmärtää. Sieltä löytyy majoitusta ja ravintolaa jokaiseen makuun. Järvellä voi harrastaa sitä kaikkea, mitä vesillä yleensäkin. Sitten vielä kauniit maisemat! Näin kesälomakauden ruuhkaisimpana aikana Balaton ja sen rannat eivät meitä oikein houkuta. Pelkästään näkymä autosta kansoitetuille rannoille ahdistaa. Sinilevääkin siellä on havaittu. Eikä se vesikään varmasti virkistä. Pidä tunkkis! Folly Arboretum & Winery sijaitsee kyllä Balatonin kupeessa, mutta kun ei ihan rannassa, niin meininki oli rauhallisempaa ja väljempää. Kolmenkympin helle saattoi ehkä olla yksi osatekijä siihen, että väki pakkautui mieluummin veden äärelle kuin paahtavalle vuorenrinteelle patikoimaan. Folly on pieni puutarhurin taivas! Se on yksityinen arboretum, jota on rakennettu ja hoivattu rakkaudella. Siellä tuli hyvä fiilis! Ja tällä kertaa ihan ilman wine tastingia. Ravintolassa oli mukava palvelu, joskin ...

Vielä yksi pikku juttu Pappenheimin linnaan liittyen. Tai ei niin pienikään, koska ystävyys ja ystäväthän ovat elämän suola, joita ilman en voisi omaa elämääni kuvitellakaan. Tapasin linnalla syntyjään unkarilaisen, mutta elämänsä pääosin Ruotsissa asuneen, ihanaisen ja eloisan Katalinin. Hänellä on siinä ihan linnan kupeessa hoidossaan pieni kesäpaikka ja puutarha - vanhastaan barokkilinnan maita, mutta nyttemmin erilliseksi tontiksi rajattu paikka. Se oli ystävyyttä ensisilmäyksellä! Jonkun kanssa vaan synkkaa . Mitä sitä enempää selittelemään. Tämän ihanaisen ladyn kanssa oman vivahteensa jutteluun ja oleiluun toi tietenkin se, että hän on asunnut pitkään meidän skandien kanssa ja niin ollen hän ymmärtää meidän pohjoisen kansan (omituisiakin) tapoja. Kerrassaan ihana ihminen tämä Katalin! Sain häneltä hyviä vinkkejä, missä käydä ja vierailla täällä Unkarissa asuessamme. Katalin esitteli minulle ystävänsäkin pihan ja puutarhan. Ja kun siellä oltiin sopivasti kotosalla, niin tietenk...